lauantai 17. helmikuuta 2018

Kiirettä pitää

Äh, tuntuu siltä, että nykyään ei ole ollenkaan aikaa kirjoittaa, vaikka halua olisikin. Mielessäni on monta postausta, joista pitäisi kirjoittaa, mutten ole vain ehtinyt. Taidan siis tyytyä listaamaan asioita, joista olisin halunnut turista ehkä enemmänkin kuin yhden rivin.

1. Yhden päiksyn päivä
Viime lauantaina meillä elettiin jännittäviä aikoja, kun Penu veti päivän vain yksillä päiväunilla!

2. Seisova vauva (tai siis taapero)!
Penu hiffasi pitkästä aikaa, miten seistään ilman tukea! Mahtavaa! On ihan ylisöpöä, kun hän irroittaa otteensa, nostaa kädet ilmaan ja virnistää leveästi: katsokaa, kun mä seison! <3

3. Pahoinvointi
Täällä elellään taas ovulaatioaikaa, ja pahoinvointi on ollut aika infernaalista jo reilun viikon! Voi elämä! Ei kai tämä voi oikeasti jatkua kovin kauaa? Kai kiertopahoinvoinnin on jossain vaiheessa pakko loppua?

4. Raskausfiilistelyä
Olen viime aikoina saanut elää mukana erään raskauden alkumetrejä, mikä on ollut aika ihanaa! On tullut jopa vähän ikävä alkuraskautta ja alkuhuumaa. On kuitenkin ollut ihan mahtavaa elää raskautta näin sivustakatsojana! :)

5. Olympialaiset
Tässä ehkä syy siihen, miksi en ole ehtinyt kirjoittaa. Heh. Näiden äitien elämän kohokohta on taas koittanut: Olympialaiset! Penu onkin saanut viime viikon aikana ruutuaikaa koko pienen elämänsä edestä ja kunnon aivopesua penkkiurheilun (ja ehkä vähän taitoluistelun) saloihin. :D

tiistai 6. helmikuuta 2018

Uusi neuvola

Penun syntymäpäivänä kävimme pitkästä aikaa neuvolassa. Outoa, kun nykyään siellä käydään niin harvoin, sillä vuosi sitten ramppasimme neuvolassa lähes joka viikko. Tietenkin vasta nyt, kun käyntejä on enää noin kerran vuodessa, olemme vaihtaneet neuvolamme astetta parempaan. :D

Tässä meidän nurkilla sijaitsee kaksi neuvolaa, joihin on oikeastaan lähes yhtä pitkä matka. Edellinen oli terveyskeskuksen yhteydessä eikä siinä periaatteessa ollut mitään vikaa, mutta jostain syystä en koskaan oikein pitänyt paikasta: vanha ja hieman likainen rakennus, jossa rattaat piti jättää eteiseen kaikkien ohikulkijoiden saataville. Raskausaikana meillä oli ihana täti, joten silloin en asiaa sen enempää miettinyt, mutta Penun syntymän jälkeen neuvolatätimme vaihtui enkä koskaan oikein päässyt tämän kanssa samalle aaltopituudelle. Penun myötä mukana kulkivat tietenkin myös rattaat, joten pelkäsin joka kerta, että ne lähtevät kävelemään käyntimme aikana.

Kävimme viime syksynä ottamassa influenssarokotteet tässä uudessa neuvolassamme, koska omaamme ei saanut aikoja. Tykästyin paikkaan, sillä se oli paljon siistimpi ja puhtaamman oloinen kuin aikaisempi neuvolamme. Rattaat saimme sisätiloihin lukkojen taakse, joten niidenkään puolesta ei tarvinnut pelätä. Kun sitten varasimme yksivuotisneuvolaa, päätimme ottaa ajan tuohon toiseen paikkaan - ja sekös kannatti! Ahdistus neuvolakäynneistä laski saman tien monen monta prosenttiyksikköä!

Kaiken lisäksi uusi neuvolatätimme on aivan ihana! Ei vanhassakaan periaatteessa mitään vikaa ollut, mutta tämä uusi on vain paljon enemmän meidän tyylinen ja hänen kanssaan oli todella mukava rupatella. Edellinen neuvolatätimme oli yleensä paljon hiljaa ja itselläni oli siellä aina sellainen olo, että minun pitäisi aloittaa keskustelu, pitää sitä yllä ja kysellä neuvolatädin kuulumisia, jolloin päädyinkin olemaan enemmän hiljaa (tyylini vastaisesti :D) ja pyrkimään huoneesta mahdollisimman pian ulos.

Näin jälkiviisaana olisi pitänyt tajuta vaihtaa neuvolaa jo aikaisemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

maanantai 5. helmikuuta 2018

Juhlat juhlittu

Meidän yksivuotias on nyt juhlittu taaperoksi. Itse syntymäpäivään ei sisältynyt sen suurempaa juhlimista kuin erityinen aamupala ja muutaman paketin avaaminen aamulla. Varsinaiset bileet pidimme lauantaina, mihin kuluikin koko päivä.

Syntymäpäiväaamuna Penu heräsi tavalliseen tapaansa hyvissä ajoin ennen seitsemää. Menimme Pirkon kanssa hänen huoneeseensa (kun kutsu oli käynyt) muutaman lahjan kera ja lauloimme Paljon onnea vaan. Lahjat tulimme avaamaan äitien sänkyyn, minkä jälkeen vuorossa oli herkkuaamupala.

Juhlapäivän aamiainen

Varsinaisen juhlapäivän kunniaksi saimme mahtavan lumipyryn, jota kirosin ihan muutamaan otteeseen. Pirkko lähti normaaliin tapaansa autolla töihin ja me jäimme Penun kanssa kotiin. Ohjelmassa oli ainoastaan selviytyä neuvolaan rattaitten kanssa. Sieltä sitten Pirkko tulisi hakemaan meidät. Lunta oli tullut niin paljon, että rattaitten työntäminen ei tullut kysymykseenkään. Pihaamme ei tietenkään ollut aurattu - niin kuin ei yhtäkään kävelytietä. Päädyin vetämään rattaita perässäni lähimmälle bussipysäkille, jonne on noin 300 metrin matka. Jo ensimmäisten 20 metrin jälkeen puuskutin kuin höyryjuna ja olin hiestä läpimärkä. Lunta oli noin polveen asti ja lumi pakkautui mukavasti rattaiden alakoriin. Kun pääsin autotien hollille, työnsin lopun matkaa tietä pitkin. Ainakaan bussi ei pääsisi hurauttamaan ohi ilman meitä. Pääsimme onneksi bussiin ja sillä lähes perille asti.

Neuvolakäynti meni hyvin ja säästä huolimatta Pirkko ehti puolessavälissä mukaan. Olimme itse asiassa vaihtaneet neuvolaa, joten pääsimme ihan uuden tätösen juttusille. Ja juttu luistikin oikein hyvin. Kävimme läpi kaikkia mahdollisia Penun asioita, mittasimme ja punnitsimme tytön ja lopuksi Penu sai kaksi rokotetta. Pieni itku niistä tuli, mutta onneksi se meni nopeasti ohi. Kotimatkalla neiti nukahti autoon ja saikin nukkua päiväunet siellä, sillä auton saaminen kotipihaan oli taas omanlaisensa operaatio lumipyryn takia. Lopulta kuitenkin pääsimme kotiin pari tuntia myöhempään kuin olin kuvitellut. Siinä menikin siis koko syntymäpäivä.

Lauantaina pidimme varsinaiset pippalot. Ne menivät oikein hyvin. Ensimmäiseen kattaukseen saapuivat minun vanhempani ja isoäitini vähän pidemmän matkan päästä. Penu sai muutamia paketteja ja avasi niitä innoissaan. Parasta taisikin olla lahjapaperi ja lahjanauha. Toiseen kattaukseen saapui hieman enemmän väkeä: Pirkon perhettä, kummit puolisoineen ja muutama kaveri. Aluksi suuri ihmismäärä taisi vähän pelästyttää neitiä, mutta pian hän tottui ja tykkäsi selvästi, kun oli leikittäjiä. Itse hääräsin keittiössä, joten en oikein edes tiedä, mitä juhlissa tapahtui. :D Tarjoilut olivat onnistuneet ja niitä oli melko sopivasti. Kun vihdoinkin saimme vieraat ulos, rösähdin sohvalle lopen uupuneena. Onneksi synttäreitä juhlitaan vain kerran vuodessa!


Pirkon askartelema melonihai

torstai 1. helmikuuta 2018

1-vuotias!

72 cm ja 8140 g täyttä kultaa ja rakkautta. Meidän Penu. <3 Tänään 1-vuotias. Hei hei vauvavuosi, tervetuloa taaperotouhut!

keskiviikko 31. tammikuuta 2018

Voihan söpöyttä!

Penusta on kuoriutumassa esiin mahtava luonne! Hänellä on selvästi temperamenttia, mutta oman tahdon alta löytyy ihan mahtavia puolia. Tässä muutama esimerkki.

Joskus ennen joulua huomasimme, kuinka empaattinen Penu oikein on. Meillä on Mauri Kunnaksen Äänekkäät tunteet -äänikirja, jossa on erilaisia tunteita äänien kera, esimerkiksi iloinen, surullinen, vihainen. Kun luemme kirjaa ja pääsemme sivulle, jossa krokotiili on surullinen ja itkee, painaa Penu päänsä krokotiilia vasten lohduttaakseen tätä. En kestä! Se on jotain niin hellyyttävää ja ihanaa! Sama on toistunut myöhemmin muita kirjoja lukiessa. Aina jos jollain sivulla vauva tai joku muu on surullinen, lohduttaa Penu kuvaa painamalla päänsä kuvaa vasten. Voihan Penu! <3

Meidän taloyhtiön pihassa on pieni leikkialue, jossa on keinut: yksi vauvakeinu ja yksi tavallinen keinu. Käymme melko usein ulkona keinumassa, koska mitään muuta ei näillä säillä kävelemättömän muksun kanssa oikein voi tehdä. Viime päivinä olen huomannut, että Penu viittoo aina viereiseen keinuun ja sanoo jotain, kun hänelle annetaan vauhtia: äidin täytyy mennä viereiseen keinuun keinumaan. Kun itse istahtaa keinuun, irtoaa Penulta aina pieni nauru ja suupielet kääntyvät hymyyn. Yksin keinuminen on tylsää tai on tylsää, kun äidit vain seisovat. Yhdessä tekeminen on paljon mukavampaa. :)

Nykyään iltapesujen yhteydessä Penu on alkanut antaa pusuja meille äideille. Hän on aina Pirkon sylissä yöpaita päällä ja antaa meille kilpaa pusuja poskille. Äidit tietenkin nauravat, hymyilevät, iloitsevat ja pusuttavat takaisin. Ja siitäkös vasta riemu repeää! <3 Nykyään Penulle voi sanoa myös kesken leikkien, että tule antamaan äidille pusu, ja niin hän jo konttaa innoissaan luokse ja moiskauttaa märän pusun poskelle (tai ehkä silmään tai nenään - tähtäys on välillä vielä hakusessa, jos meno on kova).

Näiden hetkien voimalla jaksaa aina ne kurjemmat ja väsyneemmätkin ajat. Voihan Penu, kun olet söpö! <3

***********************

p.s. Tänään mulla on vikaa päivää vauva! Huomenna se on jo taapero!

tiistai 30. tammikuuta 2018

Laskettu aika

Tänään tulee kuluneeksi vuosi lasketusta ajasta. Vuodentakaiset fiilikset ja tapahtumat ovat kyllä ihan koko ajan mielessä. Mietin vähän väliä, että tähän aikaan kävi niin ja näin, kohta tapahtuisi noin. Vaikka synnytys oli aika karmiva kokemus enkä muistele sitä mitenkään lämmöllä, oli oman lapsen syntymä kaikesta huolimatta niin mullistava tapahtuma, että se pyörii alituiseen ajatuksissa - tunnetta on todella vaikea pukea sanoiksi.

Tämä kuva minun oli tarkoitus julkaista vuosi sitten 31.1., sillä se on otettu laskettuna päivänä. En kuitenkaan koskaan ehtinyt postata kuvaa, sillä Penu päättikin tulla maailmaan. Tässä siis hieman vuodentakaista fiilistelyä mahakuvan merkeissä. :)

Lasketun ajan sivuprofiili 30.1.2017

torstai 25. tammikuuta 2018

Synttärisuunnitelmia

Viikon päästä meidän Penu on 1-vuotias! Voi apua! Mä tulen varmaan joka päivä tänne panikoimaan, että kohta se on jo vuoden. :D Aika vain juoksee liian nopeasti. Yhyyy!!!

Yksivuotissyntymäpäiviä juhlitaan lauantaina itse syntymäpäivän jälkeen. Juhlat pidetään kahdessa erässä saman päivän aikana. Nimiäisissä totesin, että meidän koti on liian pieni parille kymmenelle hengelle, joten en halua enää kaikkia vieraita samaan aikaan kylään. Talvella kun ei voi hyödyntää edes parveketta, joten kaikkien täytyy olla sullottuna neljän seinän sisälle. Niinpä olemme kutsuneet minun ja Pirkon perheet eri aikaan.

Juhlia varten olemme tilanneet synttärikakun leipomosta, josta tilasimme myös nimiäisiin ihanan juustokakun. Tällä kertaa tilasimme teemavärillä semi naked -kakun, jonka päälle tulee Penun nimi ja numero 1. Muut tarjottavat teemme itse. Penu saa näillä näkymin oman pienen smoothiekakun. Lisäksi pöydässä tulee olemaan hedelmäsalaattia mahdollisesti melonihain muodossa, suolaisia muffinsseja ja suklaata.

Muutamia koristeita olemme ostaneet, mutta muuten menemme aika pienillä ja rennoilla juhlimisilla. Mitään ohjelmaa ei siis ole, vaan kahvitteluilla ja Penun ihastelulla mennään. Teimme Penun ensimmäisestä vuodesta valokuvakirjan, joka toivottavasti saapuu ennen syntymäpäiviä, joten sitä vieraat voivat selailla halutessaan.

Juhlakalun asu on vielä osittain hankkimatta. Kotona on jo odottamassa ihailemani Blaan Venice Dress, jonka ohi en yksinkertaisesti päässyt, vaan se oli pakko tilata! Vielä kun mekon alle löytyy jotain sopivaa ja äidit miettivät omat asunsa, alkaa synttärimeininki näyttää ihan hyvältä.