tiistai 19. syyskuuta 2017

Se ryömii sittenkin!

Niinhän siinä sitten kävi, että meidän pieni pirpana, pienen pieni sinttiäinen päätti lähteä eilen liikkeelle! Joitakin aikoja sitten Penu alkoi kotona hiljalleen ryömiä leluja kohti, jos lelut olivat tarpeeksi lähellä. Tarpeeksi lähellä tarkoitti siis noin puolen metrin etäisyydellä - metri oli jo aivan liian kaukana! Jos matka oli yhtään liian pitkä, nousivat kädet ja jalat saman tien ilmaan huutokonsertin saattelemana.

Eilen kävin Penun kanssa työpaikallani moikkaamassa työkavereita. Siellä tapahtui jotain ratkaisevaa! Liekö syynä ollut uusi ympäristö, kiiltävät pöydänjalat, joita vasten oli kiva hinkata ikeniä, toinen pieni lapsi vai mikä, mutta siellä Penu lähti möngertämään eteenpäin kuin tuulispää, kun hänet laski lattialle! <3 Meno jatkui iltapäivällä lähes samanlaisena kotona. Tänään aamulla ryömittiinkin kotona reippaasti eri huoneisiin katsomaan maailmaa. Voi, miten se möngertäminen on suloista! Pysähdy, aika, pysähdy! Meidän tyttö kasvaa ihan liian nopeasti! 

maanantai 11. syyskuuta 2017

Matkarattaat - check!

Nyt on viikkojen työn jälkeen matkarattaat viimeinkin hankittu! Tai no, ne tulevat vasta joskus myöhemmin, mutta rattaat on valittu ja kaupat tehty. Käytin todella paljon aikaa eri vaihtoehtoihin tutustumiseen ja hermothan siinä meinasi jo mennä. Olin jo varautunut siihen, että raahaamme Emmaljungamme lentokoneeseen, jos ei sopivia löydy.

Kävimme lauantaina läheisessä vaunukaupassa ostamassa Penulle syksyksi ja talveksi töppöset (Stonzit), jotta jalat tarkenevat kantorepussa vähän viileämmilläkin ilmoilla. Samalla päätimme tsekata kaupan ratastarjonnan. Ja siellä ne olivat: meidän rattaat!! Kun näin ne livenä, tiesin heti, että nämä me otetaan. Ihan kuin olisi asuntokauppoja tehty! :D Meidän matkarattaiksi valikoituivat siis Mutsy Nexot, joita Sateenkaarinotkon poppoo suositteli. Kiitos tuhannesti Minttu ja Marikki! Olimme kaupassa hieman kiireessä, koska liike oli juuri sulkeutumassa, joten teimme päätöksemme todella nopeasti. Sateenkaarinotko näitä suositteli, joten eiköhän nämä ole hyvät kärryt! Maksaahan ne, mutta ei se mitään. Otetaan vaan!

Ja niin putosi harteilta taas yksi taakka. Rahaa paloi, mutta sitä nyt on mennyt luvattoman paljon koko lapsiprojektiin. Yksi kulu lisää tässä konkurssissa ei paljoa paina. Lisäksi olemme saaneet myytyä hyvin Penun vanhoja tavaroita ja olemme saaneet niistä jopa ihan kivasti rahaa! Viime viikolla uuden kodin saivat syöttötuolin newborn set ja pieneksi käynyt windfleece-haalari.

Nyt en malttaisi odottaa, että saamme rattaat kotiin ja pääsisin testailemaan niitä kunnolla - saati sitten, että pääsisimme jo reissuun ja kokeilemaan niitä ihan käytännössä. Hihii! Oi tätä materiaalionnellisuutta! :D

tiistai 5. syyskuuta 2017

Penulle pikkusisaruksia?

Kun poistuimme klinikan hellästä huomasta reilu vuosi sitten, pähkäilimme jonkin aikaa, pitäisikö tehdä sisarusvaraus siittiöistä. Päätimme, että emme viitsi maksaa montaa sataa euroa siitä, että säilöisimme jotain, jolle ei välttämättä koskaan ole käyttöä. Emme kokeneet oleelliseksi myöskään sitä, että mahdolliset tulevat sisarukset olisivat biologista sukua keskenään (JOS nyt koskaan enää ryhtyisimme leikkiin uudestaan).

Välillä tulee jännän nostalginen olo, kun alkaa ajatella, että vuosi sitten olin raskaana ja olimme jo niin ja niin pitkällä. Myös Penun möngerrystä muistelee välillä kaiholla: kuinka hassua se oli, että joku pyöri tuolla mahassa! On siis täysin totta, että aika kultaa muistot. Ainakin näin on käynyt raskausajan kohdalla. Valitettavasti en voi sanoa samaa synnytyksestä.

Synnytys oli meille molemmille melko traumaattinen kokemus, joten kumpikaan meistä ei haluaisi kokea sitä enää uudelleen. Muistan myös itse sanoneeni monta kertaa raskausaikana, että jos joskus hairahdan puhumaan jotain sen suuntaista, että haluaisin kokea tämän uudestaan, saa minut palauttaa nopeasti takaisin maanpinnalle ja muistuttaa siitä, kuinka kamalaa koko raskausaika oli. Kaikki synnytyksen jälkeiset krempat ja vaivat ovat myös sellaisia, että ei kiitos, ei enää uudestaan.

Nyt kun synnytyksestä on kulunut yli puoli vuotta ja Penu kasvaa vauhdilla, voin todeta, että teimme täysin oikean ratkaisun sisarusvarauksen kohdalla. Olemme jo useasti puhuneet Pirkon kanssa siitä, että lapsilukumme on täynnä emmekä halua enää lapsia. On ihana keskittyä Penuun ja hemmotella häntä ja antaa hänelle mahdollisuus harrastaa erilaisia asioita, joihin ei välttämättä olisi rahaa, jos lapsia olisi useampia. Lapsentekoprojektikaan ei ole mikään kovin halpa, vaan siihen saisi helposti uppoamaan pienen omaisuuden, joten voi olla, etteivät kukkaronnyörit antaisi myöten.

Ei, Penulle ei siis ole tulossa pikkusisaruksia. Me nautimme rakkaasta Penustamme koko rahan (siis ihan kirjaimellisesti) edestä! :D :D Koskaan ei tosin pitäisi sanoa ei koskaan, sillä voihan olla, että mieli on täysin muuttunut viiden vuoden päästä, mutta tällä hetkellä olen todella iloinen meidän omasta pienestä perheestämme enkä voisi olla onnellisempi: minulla on maailman paras vaimo ja täydellinen tytär!

maanantai 4. syyskuuta 2017

7 kuukautta!

Huh, Penu täytti perjantaina jo 7 kuukautta! Mihin meidän pieni vauva on kadonnut? Nykyään meillä asustelee touhukas pieni tohottaja, jolla on luja tahto ja sen hän myös osaa osoittaa.

Reilun viikon ajan Penu on ahkerasti harjoitellut konttausasentoa. Hän pääsee asentoon ja huojuu siinä eteen- ja taaksepäin, mutta kun yhden raajan irroittaa maasta, tasapaino pettää ja maha tumpsahtaa maahan. Alammekin Pirkon kanssa olla varmoja, että ryömiminen skipataan meillä kokonaan ja Penu alkaa suoraan kontata. Ainakin tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä. Liikkuvainen tapaus hän kyllä on ja hyörii, pyörii, kierii, peruuttaa ja kurottelee eteenpäin. Vähän väliä hänet löytää olohuoneen pöydän alta, jonne hän on ehtinyt kieriä, kun hetkeksi kääntää selkänsä.

Istumista harjoittelemme äitien avustuksella joka päivä. Istumisasentoon Penu ei itse vielä osaa nousta, mutta hienosti hän istuu itse, kun istualleen laittaa. Takana tosin joutuu olemaan koko ajan itse turvana, sillä horjahtaessa mennään usein nenä edellä maahan.

Penusta on tullut viime päivinä paljon tarkkaavaisempi ja minusta hän vaikuttaa selvästi siltä, että hän ymmärtää puhettamme (tai siis joitakin sanoja) jo melko hyvin! Hän on todella kova juttelemaan ja tarinaa tulee välillä kiljahdellen, välillä muristen, välillä täysillä huutaen, välillä laulaen ja välillä jokellellen erilaisia tavuja. Yleispätevä "sana" kaikelle mahdolliselle on kaa. Se voi tarkoittaa kissaa, puuta, lamppua tai mitä tahansa sillä hetkellä sattuukaan katsomaan ja ajattelemaan. Verbaalinen kehitys on ollut etenkin viimeisen viikon aikana sellaista, että voisin hyvin kuvitella Penun sanovan hetkenä minä hyvänsä ensimmäisen sanansa. Luultavasti tähän menee vielä kauan aikaa, mutta välillä hän näyttää mielestäni siltä kuin olisi oikeasti sanomassa jotain.

Penulla on maailman ihanin nauru! Hän hekottaa ja naureskelee kaikenlaisille hassuille jutuille ja tykkää hauskuuttaa ja naurattaa meitä äitejä. Ja siitäpäs vasta riemu repeää, kun meidät saa nauramaan! :D Nauru yltyy usein kovaääniseksi kirkumiseksi, mikä tuntuu nykyään omissa tärykalvoissa. Välillä harkitsen korvatulppien käyttöä, kun neiti huutelee korvanjuuressa ollessaan sylissä. Ääntä ja huumorintajua typystä löytyy!

Suussa loistaa tällä hetkellä kaksi hammasta! Molemmat puhkesivat kutakuinkin yhtä aikaa eteen alas. Veikkaisin seuraavien hampaiden olevan jo tulossa, sillä irvistely, kuolaaminen, kitinä ja asioiden jyystäminen ovat päivän sana.

Vaatteet ovat tällä hetkellä suurin piirtein kokoa 68. Jotkut vaatteet (lähinnä H&M:stä ja jostain ulkomailta ostetut) ovat jo kokoa 74, mutta muutamat ihanat 62-koon vaatteet menevät myös päälle. Loppukesästä tuntui tapahtuvan jonkinlainen kasvupyrähdys, sillä monet lämpöisemmät vaatteet, joita ajattelimme syksylle, ovat jo hieman pieniä. Voi myös olla, että nämä äidit eivät vain osaa vielä ostaa oikeanlaisia vaatteita.

********************

Kiitos edelliseen postaukseen tulleista matkaratassuosituksista! Vielä saa kertoa kokemuksia ja antaa hyviä vinkkejä, jos sellaisia on. 

torstai 31. elokuuta 2017

Ilmianna hyvät matkarattaat!

Nyt olisi hyvä aika ilmiantaa hyvät matkarattaat! Meillä on syksyllä tiedossa pientä reissunpoikasta ja sitä ennen pitäisi hankkia hyvät matkarattaat. Olenkin viettänyt viimeiset viikot netin äärellä tutustuen valikoimaan ja kerran olemme tehneet täsmäiskun vaunuliikkeeseen, mutta tarjontaa on aivan liikaa. Tämä rattaiden hankinta alkaa aiheuttaa minulle jo harmaita hiuksia!

Hakusessa on tietenkin täydellinen menopeli, jota voisi käyttää monipuolisesti ulkomaanmatkoilla ja vaikka kotimaan kauppareissuilla. Kaipaisimme rattailta seuraavanlaisia ominaisuuksia:
- makuuasentoon saatava selkänoja
- iso kuomu
- työntöaisan korkeutta pitäisi pystyä säätelemään, jotta tällainen tappikin sitä ylettyisi työntämään
- melko pieneen tilaan menevä, mutta kuitenkin tukevarakenteinen
- ei mielellään ilmakumirenkaita
- iso tavarakori olisi plussaa ja
- viisipistevaljaat olisivat plussaa.

 Niin ja se hinta. Sekään ei saisi olla ihan pilvissä.

Rattaita tuntuu olevan pilvin pimein, mutta täydellistä on vaikea löytää, etenkin kun niistä ei millään haluaisi maksaa maltaita. Kaikki vinkit ja kokemukset ovat nyt tervetulleita! Jos teillä on hyvät (tai huonot, mitä ei ainakaan kannata ostaa) matkarattaat, niin kertokaa ihmeessä! Alan olla jo aika epätoivoinen.

maanantai 28. elokuuta 2017

Sormiruokaa ja soseita

Olimme Pirkon kanssa ajatelleet, että aloitamme sormiruokailun, kun Penu täyttää puoli vuotta. Aloimme kuitenkin maistella kiinteitä Penun kanssa reilun 5 kuukauden iässä. Aloitimme maistelut pienillä itse valmistetuilla soseannoksilla. Ihan puolen vuoden ikään asti emme odottaneet sormiruokailun aloittamista, sillä valmiudet täyttyivät jo ennen tuota, mutta vasta kun puolen vuoden rajapyykki oli saavutettu, aloitimme sormiruokailun ihan kunnolla.

Alussa sormiruokailu oli todella jännää niin äitien kuin Penunkin mielestä! Penu on vienyt jo piiiiitkään kaiken mahdollisen käsiinsä saaman suuhunsa, joten pöydässä ei tarvinnut epäröidä, tajuaako Penu, mitä ruoalle on tarkoitus tehdä. Penu oli innoissaan ja hieman jännittyneenä kokeili aluksi, miltä erilaiset tikut tuntuvat käsissä ja sen jälkeen suussa. Äidit tapittivat vieressä silmä kovana, ettei Penu tukehdu. Kakomiset saivat sydämen hyppäämään kurkkuun ja hikikarpaloiden kohoamaan otsalle. Pienten sydämentykytysten jälkeen homma kuitenkin lähti luistamaan: Penu sai hienosti tuotua liian isot palat ulos suusta ja hartaasti mussutti ja pehmensi suussaan loput palaset nieltäväksi mössöksi. Nykyään Penu on jo todella taitava sormiruokailija! Äitien ei enää tarvitse jännittää niin paljoa, tukehtuuko lapsi (ei, ei onneksi tukehdu), vaan he voivat antaa innokkaalle maistelijalle uusia makuelämyksiä, joista Penu selviää hienosti. Muutamia jännitysmomentteja tulee toki silloin tällöin, mutta niistäkin selvitään.

Penun tämän hetken suosikkeja ovat parsakaali, kurkku (tuntuu hyvältä ikenissä ja hampaissa), vesimeloni, paprika, porkkana ja lohi. Monet muutkin asiat maistuvat, mutta nämä saavat tällä hetkellä aikaan innokkaita kiljahduksia. On mahtavaa nähdä, kun oma lapsi syö itse ja nauttii ruokailusta! On ihana myös seurata, kuinka hän kehittyy syöjänä. Jo muutamassa viikossa tapahtuu huikeita muutoksia!

Sormiruokailu on välillä melko työlästä, sillä sotku ruokailun jälkeen on melkoinen. Välillä ruokien valmistamiseen menee myös ihan kiitettävästi aikaa. Kun olemme Pirkon kanssa kahdestaan kotosalla, on sormiruokailu paljon helpompaa järjestää, kun on kaksi hoitamassa koko show'ta. Yritämme tällä hetkellä sormiruokailla vähintään kerran päivässä: yleensä aamulla tai lounalla (tai molemmilla). Iltaisin Penu saa aina puuroa ja välipalaksi hedelmäsosetta. Aamuisin on tarjolla joko sormiruokaa tai puuroa.

Alun perin ajattelimme, että teemme soseita itse, mutta tästä olemme luopuneet. Kesällä valmistamamme vihannessoseet ovat edelleen pakkasessa, koska ne eivät maistu enää sellaisenaan. Lihasoseita emme edes ole alkaneet tehdä. Hedelmäsoseitakaan emme ole tehneet muutamaa kertaa lukuun ottamatta. Olemme siis päätyneet kaupan valmiisiin soseisiin, koska emme halua kuluttaa kaikkea aikaamme ruoan valmistukseen. Olemme etsineet tuotteita, jotka ovat mahdollisimman luomuja ja sisältäisivät vain aitoa tavaraa. Olen viettänyt yhteensä varmaan pari tuntia Prisman vauvanruokahyllyllä lukien eri purkkien ja purnukoiden ainesosaluetteloita. Tarjontaa on aivan valtavasti! Mutta nyt alamme jo pikkuhiljaa ymmärtää purnukkaosaston sielunelämää. Eniten käytössä ovat Hipp:n ja Ella's Kitchenin tuotteet, mutta myös muutamat Piltit ovat päätyneet kuivakaappiimme. Näin jälkiviisaana voin todeta, että olisi pitänyt perehtyä valmisruokiin etukäteen jo ennen vauvan tuloa, kun oli vielä hyvin aikaa hillua kaupassa niin kauan kuin haluaa. Vinkkinä siis kaikille vielä odottaville: kannattaa käydä katselemassa tarjontaa jo vähän etukäteen - ihan kaiken varalta, vaikka aikoisikin valmistaa ruokia itse.

Tällä hetkellä syömme noin neljä ateriaa päivässä. Välillä aterioita on vain kolme, välillä viisi. Emme ota stressiä ruokailujen määrästä, sillä pääasiallinen ruoka on kuitenkin vielä maito. Aamuisin kiinteät maistuvat Penulle vähän huonommin ja silloin tankataankin maitoa oikein kunnolla. Iltaa kohden kiinteät alkavat maistua paremmin ja rinnalla olo on selvästi vähentynyt. Nyt olemme jättäneet iltamaidon pois, sillä Penu ilmoittaa aina hyvin voimakkaasti, ettei maito siinä vaiheessa enää maistu. Nukkumaan mennään siis suoraan iltapuurolta. Meidän iso tyttö! <3

perjantai 18. elokuuta 2017

Mistä Penu tykkää?

Tämän hetken hittejä ovat...

...päristely.
On huisin hauskaa, kun äidit päristelevät mahaa, jalkoja, poskia tai ihan muuten vaan. Myös itse on kiva päristellä, kun sillä saa äidit nauramaan!

...oma peilikuva.
Voi vitsit, että se onkin hieno! Joka kerta käsipesulla naama vääntyy virneeseen, kun oma naama pilkahtaa peilistä. Myös peilikaappien ovet ovat kivoja, koska niitä voi mennä katsomaan ihan itse lattiatasossa eikä tarvitse äidin syliä.

...tavaroiden paiskominen ja lyöminen lattiaan.
On ihanaa, kun äidit joutuvat noukkimaan leluja, joita heittelee! Erilaisia leluja on myös mukava hakata lattiaan: kovista leluista kuuluu ihan toisenlainen ääni kuin pehmoleluista.

...äänikirjat.
Vähänkö jännää, kun kirjasta kuuluu ääni! Ihan paras teos on tällä hetkellä Laulava puutarha -kirja, jonka mummu ja ukki antoivat puolivuotislahjaksi. Kirjasta kuuluu lintujen laulua, sateen ropinaa ja pöllön huhuilua. Yleensä kirjaa täytyy lukea äitien kanssa, sillä yksin lukiessa touhu on niin rajua, että jossain vaiheessa tulee kiukku.

...pesulaput.
Parasta olisi, jos kaikkien lelujen ja vaatteiden pesulaput saisi samaan aikaan suuhun!

...leikkimaton palaset.
Meillä on vaahtomuovipalasista koottava leikkimatto, jonka reunapalat ja keskustan isot palat ovat tosi jänniä ja niitä on mukava irroittaa. Yleensä reunapaloja pyritään irroittamaan mahdollisimman monta! Samalla syödään ja imeskellään paloja ja puhdistetaan ne kissankarvoista, pölystä ja muusta roskasta. Nam!

...sormiruokailu.
Syöttämisestä meillä ei olla niin innostuneita, mutta on ihanaa, kun saa syödä itse! Siitä nauttivat niin Penu kuin äiditkin. Ihan kaikki ei tosin maistu, mutta ehdottomia suosikkeja ovat puurorieskat, kanapötköt, kurkku ja vesimeloni.

...vesihanat.
Niitä pitäisi aina saada koskea ja räpeltää, kun käydään käsi- tai pyllypesulla. Ja sekös vasta hankaloittaakin äitien työtä.

...suihku.
Suihkussa on tosi jännää! On tosi hassua, kun siitä jutusta tulee vettä ja sitten se valuu alas viemäriin. Suihkua on myös kiva maistaa, kun saa samalla vettä suuhun. Myös ne erilaiset vivut ovat jänniä, koska niitä räpeltämällä saa yhtäkkiä kuumaa tai kylmää vettä.

...kännykät.
Tottakai ne kiinnostavat, koska ne ovat äitien kädessä niin usein. Ja ihan liian usein niillä tähdätään Penua ja samaan aikaan lirkutellaan ja yritetään saada hymyilemään. Välillä puhelimessa näkyy äiti, kun se puhuu jossain muualla, ja välillä taas Penu, jos otetaan selfieitä. Mutta kuitenkaan niitä ei saisi maistaa! On se ihme juttu!

...lamput.
Niitä on hauska tuijotella ja niille on kiva jutella. Erityisen hienoja ne ovat, jos niissä loistaa kirkas valo.

...puut ja katulamput.
Ulkona on kivaa, kun siellä on niin paljon kaikkea ihmeteltävää. Erityisesti puut ovat ihmeellisiä, ja niitä voikin tuijottaa pitkään suu pyöreänä. Katulamput taas ovat hassuja, sillä ne aiheuttavat aina naurukohtauksen.

...äidit.
Äidit ovat kivoja! Niiden kanssa voi pelleillä, ne ottavat syliin, jos kiukuttaa tai tulee surku, ne ovat turvallisia eivätkä niin pelottavan oloisia kuin vieraat ihmiset.

...Raija-äidin rinnat.
Juuh, Penu on pieni tisumonsteri ja tykkää olla rinnalla ja syö edelleen hartaudella maitoa. Kumpikohan tästä enemmän tykkää, Raija vai Penu? :D

...kissat.
Nämä ovat parhautta! Usein ne pysyttelevät vähän kauempana ja niitä voi tarkkailla rauhassa. Välillä ne ovat kuitenkin niin nopeita, että niistä näkee vain vilauksen. Joskus toinen kissa uskaltaa tulla lähelle, jolloin sitä pääsee varovasti silittämään tai nappaamaan pienen karvatupon kouraan, jos on tarpeeksi nopea eivätkä äidit ehdi estää.