tiistai 19. syyskuuta 2017

Se ryömii sittenkin!

Niinhän siinä sitten kävi, että meidän pieni pirpana, pienen pieni sinttiäinen päätti lähteä eilen liikkeelle! Joitakin aikoja sitten Penu alkoi kotona hiljalleen ryömiä leluja kohti, jos lelut olivat tarpeeksi lähellä. Tarpeeksi lähellä tarkoitti siis noin puolen metrin etäisyydellä - metri oli jo aivan liian kaukana! Jos matka oli yhtään liian pitkä, nousivat kädet ja jalat saman tien ilmaan huutokonsertin saattelemana.

Eilen kävin Penun kanssa työpaikallani moikkaamassa työkavereita. Siellä tapahtui jotain ratkaisevaa! Liekö syynä ollut uusi ympäristö, kiiltävät pöydänjalat, joita vasten oli kiva hinkata ikeniä, toinen pieni lapsi vai mikä, mutta siellä Penu lähti möngertämään eteenpäin kuin tuulispää, kun hänet laski lattialle! <3 Meno jatkui iltapäivällä lähes samanlaisena kotona. Tänään aamulla ryömittiinkin kotona reippaasti eri huoneisiin katsomaan maailmaa. Voi, miten se möngertäminen on suloista! Pysähdy, aika, pysähdy! Meidän tyttö kasvaa ihan liian nopeasti! 

maanantai 11. syyskuuta 2017

Matkarattaat - check!

Nyt on viikkojen työn jälkeen matkarattaat viimeinkin hankittu! Tai no, ne tulevat vasta joskus myöhemmin, mutta rattaat on valittu ja kaupat tehty. Käytin todella paljon aikaa eri vaihtoehtoihin tutustumiseen ja hermothan siinä meinasi jo mennä. Olin jo varautunut siihen, että raahaamme Emmaljungamme lentokoneeseen, jos ei sopivia löydy.

Kävimme lauantaina läheisessä vaunukaupassa ostamassa Penulle syksyksi ja talveksi töppöset (Stonzit), jotta jalat tarkenevat kantorepussa vähän viileämmilläkin ilmoilla. Samalla päätimme tsekata kaupan ratastarjonnan. Ja siellä ne olivat: meidän rattaat!! Kun näin ne livenä, tiesin heti, että nämä me otetaan. Ihan kuin olisi asuntokauppoja tehty! :D Meidän matkarattaiksi valikoituivat siis Mutsy Nexot, joita Sateenkaarinotkon poppoo suositteli. Kiitos tuhannesti Minttu ja Marikki! Olimme kaupassa hieman kiireessä, koska liike oli juuri sulkeutumassa, joten teimme päätöksemme todella nopeasti. Sateenkaarinotko näitä suositteli, joten eiköhän nämä ole hyvät kärryt! Maksaahan ne, mutta ei se mitään. Otetaan vaan!

Ja niin putosi harteilta taas yksi taakka. Rahaa paloi, mutta sitä nyt on mennyt luvattoman paljon koko lapsiprojektiin. Yksi kulu lisää tässä konkurssissa ei paljoa paina. Lisäksi olemme saaneet myytyä hyvin Penun vanhoja tavaroita ja olemme saaneet niistä jopa ihan kivasti rahaa! Viime viikolla uuden kodin saivat syöttötuolin newborn set ja pieneksi käynyt windfleece-haalari.

Nyt en malttaisi odottaa, että saamme rattaat kotiin ja pääsisin testailemaan niitä kunnolla - saati sitten, että pääsisimme jo reissuun ja kokeilemaan niitä ihan käytännössä. Hihii! Oi tätä materiaalionnellisuutta! :D

tiistai 5. syyskuuta 2017

Penulle pikkusisaruksia?

Kun poistuimme klinikan hellästä huomasta reilu vuosi sitten, pähkäilimme jonkin aikaa, pitäisikö tehdä sisarusvaraus siittiöistä. Päätimme, että emme viitsi maksaa montaa sataa euroa siitä, että säilöisimme jotain, jolle ei välttämättä koskaan ole käyttöä. Emme kokeneet oleelliseksi myöskään sitä, että mahdolliset tulevat sisarukset olisivat biologista sukua keskenään (JOS nyt koskaan enää ryhtyisimme leikkiin uudestaan).

Välillä tulee jännän nostalginen olo, kun alkaa ajatella, että vuosi sitten olin raskaana ja olimme jo niin ja niin pitkällä. Myös Penun möngerrystä muistelee välillä kaiholla: kuinka hassua se oli, että joku pyöri tuolla mahassa! On siis täysin totta, että aika kultaa muistot. Ainakin näin on käynyt raskausajan kohdalla. Valitettavasti en voi sanoa samaa synnytyksestä.

Synnytys oli meille molemmille melko traumaattinen kokemus, joten kumpikaan meistä ei haluaisi kokea sitä enää uudelleen. Muistan myös itse sanoneeni monta kertaa raskausaikana, että jos joskus hairahdan puhumaan jotain sen suuntaista, että haluaisin kokea tämän uudestaan, saa minut palauttaa nopeasti takaisin maanpinnalle ja muistuttaa siitä, kuinka kamalaa koko raskausaika oli. Kaikki synnytyksen jälkeiset krempat ja vaivat ovat myös sellaisia, että ei kiitos, ei enää uudestaan.

Nyt kun synnytyksestä on kulunut yli puoli vuotta ja Penu kasvaa vauhdilla, voin todeta, että teimme täysin oikean ratkaisun sisarusvarauksen kohdalla. Olemme jo useasti puhuneet Pirkon kanssa siitä, että lapsilukumme on täynnä emmekä halua enää lapsia. On ihana keskittyä Penuun ja hemmotella häntä ja antaa hänelle mahdollisuus harrastaa erilaisia asioita, joihin ei välttämättä olisi rahaa, jos lapsia olisi useampia. Lapsentekoprojektikaan ei ole mikään kovin halpa, vaan siihen saisi helposti uppoamaan pienen omaisuuden, joten voi olla, etteivät kukkaronnyörit antaisi myöten.

Ei, Penulle ei siis ole tulossa pikkusisaruksia. Me nautimme rakkaasta Penustamme koko rahan (siis ihan kirjaimellisesti) edestä! :D :D Koskaan ei tosin pitäisi sanoa ei koskaan, sillä voihan olla, että mieli on täysin muuttunut viiden vuoden päästä, mutta tällä hetkellä olen todella iloinen meidän omasta pienestä perheestämme enkä voisi olla onnellisempi: minulla on maailman paras vaimo ja täydellinen tytär!

maanantai 4. syyskuuta 2017

7 kuukautta!

Huh, Penu täytti perjantaina jo 7 kuukautta! Mihin meidän pieni vauva on kadonnut? Nykyään meillä asustelee touhukas pieni tohottaja, jolla on luja tahto ja sen hän myös osaa osoittaa.

Reilun viikon ajan Penu on ahkerasti harjoitellut konttausasentoa. Hän pääsee asentoon ja huojuu siinä eteen- ja taaksepäin, mutta kun yhden raajan irroittaa maasta, tasapaino pettää ja maha tumpsahtaa maahan. Alammekin Pirkon kanssa olla varmoja, että ryömiminen skipataan meillä kokonaan ja Penu alkaa suoraan kontata. Ainakin tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä. Liikkuvainen tapaus hän kyllä on ja hyörii, pyörii, kierii, peruuttaa ja kurottelee eteenpäin. Vähän väliä hänet löytää olohuoneen pöydän alta, jonne hän on ehtinyt kieriä, kun hetkeksi kääntää selkänsä.

Istumista harjoittelemme äitien avustuksella joka päivä. Istumisasentoon Penu ei itse vielä osaa nousta, mutta hienosti hän istuu itse, kun istualleen laittaa. Takana tosin joutuu olemaan koko ajan itse turvana, sillä horjahtaessa mennään usein nenä edellä maahan.

Penusta on tullut viime päivinä paljon tarkkaavaisempi ja minusta hän vaikuttaa selvästi siltä, että hän ymmärtää puhettamme (tai siis joitakin sanoja) jo melko hyvin! Hän on todella kova juttelemaan ja tarinaa tulee välillä kiljahdellen, välillä muristen, välillä täysillä huutaen, välillä laulaen ja välillä jokellellen erilaisia tavuja. Yleispätevä "sana" kaikelle mahdolliselle on kaa. Se voi tarkoittaa kissaa, puuta, lamppua tai mitä tahansa sillä hetkellä sattuukaan katsomaan ja ajattelemaan. Verbaalinen kehitys on ollut etenkin viimeisen viikon aikana sellaista, että voisin hyvin kuvitella Penun sanovan hetkenä minä hyvänsä ensimmäisen sanansa. Luultavasti tähän menee vielä kauan aikaa, mutta välillä hän näyttää mielestäni siltä kuin olisi oikeasti sanomassa jotain.

Penulla on maailman ihanin nauru! Hän hekottaa ja naureskelee kaikenlaisille hassuille jutuille ja tykkää hauskuuttaa ja naurattaa meitä äitejä. Ja siitäpäs vasta riemu repeää, kun meidät saa nauramaan! :D Nauru yltyy usein kovaääniseksi kirkumiseksi, mikä tuntuu nykyään omissa tärykalvoissa. Välillä harkitsen korvatulppien käyttöä, kun neiti huutelee korvanjuuressa ollessaan sylissä. Ääntä ja huumorintajua typystä löytyy!

Suussa loistaa tällä hetkellä kaksi hammasta! Molemmat puhkesivat kutakuinkin yhtä aikaa eteen alas. Veikkaisin seuraavien hampaiden olevan jo tulossa, sillä irvistely, kuolaaminen, kitinä ja asioiden jyystäminen ovat päivän sana.

Vaatteet ovat tällä hetkellä suurin piirtein kokoa 68. Jotkut vaatteet (lähinnä H&M:stä ja jostain ulkomailta ostetut) ovat jo kokoa 74, mutta muutamat ihanat 62-koon vaatteet menevät myös päälle. Loppukesästä tuntui tapahtuvan jonkinlainen kasvupyrähdys, sillä monet lämpöisemmät vaatteet, joita ajattelimme syksylle, ovat jo hieman pieniä. Voi myös olla, että nämä äidit eivät vain osaa vielä ostaa oikeanlaisia vaatteita.

********************

Kiitos edelliseen postaukseen tulleista matkaratassuosituksista! Vielä saa kertoa kokemuksia ja antaa hyviä vinkkejä, jos sellaisia on.