Täällä on vietetty pienoista blogihiljaisuutta, koska tietokoneemme teki tenän muutama viikko takaperin. Uuden koneen saimme noin viikko sitten, mutta Pirkon lomaillessa viime viikon en itse malttanut istua koneen ääressä hetkeäkään.
Paljon onkin ehtinyt tapahtua edellisestä postauksesta! Kun edellisen kerran päivittelin blogia, alkoi Penu viimeinkin ryömimään pitkän harkinnan ja treenauksen jälkeen. Nykyään täällä mennään jo lujaa eteenpäin ja suurin piirtein viikko sitten Penu nousi seisomaan tukea vasten. Sitä treenataankin nykyään koooooooko ajan ja kaikkialla. Nouseminen, seisominen ja äitien tukemana käveleminen on parasta! Lelut pitäisi saada käteen pystyasennossa, mikä on vielä hieman hankalaa, sillä jostain täytyy pitää kiinni, jolloin kädet meinaavat loppua kesken. Äidit saavat olla koko ajan valppaana ja lähettyvillä, jotta pyllähtävän muksun saa kiinni ja turvallisesti maahan. Pirkon loma osui loistavaan saumaan, sillä pahimmat (ja horjuvimmat) harjoitukset olivat juuri viime viikon aikana. Oli helpottavaa, kun toinen pystyi vahtimaan vauvaa ja toinen laittamaan ruokaa, siivoamaan jne.
Loman aikana olimme Pirkon kanssa ahkeria ja mylläsimme kotimme uuteen uskoon: Penu sai oman huoneen, minkä johdosta lähes kaikki muutkin huonekalut vaihtoivat paikkaa. Oli ihana saada Penun sänky pois makuuhuoneestamme ja Penu omaan huoneeseen nukkumaan. Samalla me pääsimme Pirkon kanssa takaisin omaan sänkyymme! Olimme siis olohuoneen sohvalla evakossa elokuun alusta lähtien. Oli jo aikakin päästä kunnon sänkyyn! :D Penun huoneesta tuli ihana! Olen siihen todella tyytyväinen, vaikka sisustus onkin vielä hieman keskeneräinen. Seinät ovat vielä täysin tyhjiä ja niille olisi tarkoitus hankkia hieman väriä sisustustarroista. Penukin on selvästi tykännyt omasta huoneesta. Siellä on mukava leikkiä ja repiä kirjat alas hyllystä ja maistella niitä. Lelulaatikoita on kiva tyhjentää ja niiden sisään on hauska ryömiä. Ja kaikkea vasten täytyy tietenkin nousta seisomaan. :D
Penu on kasvanut valtavasti! Hän vaikuttaa jo enemmän pieneltä vaaperolta kuin vauvalta. Kahdeksankuukautisneuvolassa pituutta oli kertynyt 68 cm ja painoa vähän reilu 7200 g. Melko siro tyttö hän on, mutta jäntevä kuin mikä! Tämän äidin habat eivät meinaa jaksaa kantaa häntä enää pidempiä aikoja. Vaikka neiti onkin pienikokoinen, löytyy hänestä luonnetta ainakin kahden vauvan edestä! Neidillä alkaa olla omaa tahtoa ja hän ilmoittaa kyllä topakasti, jos ei pidä jostain asiasta. Taidankin kirjoittaa tästä oman postauksen, sillä muuten tämä kirjoitus venyy taas kunnon romaaniksi.
Välillä mietimme Pirkon kanssa kauhulla, millainen uhmaikä neidille oikein tulee, koska hän on jo nyt melko uhmakas. Jaiks! Mihin soppaan itsemme oikein laitoimmekaan? :D No, tuota pientä vaappuvaa tohottajaa katsellessa sydän pakahtuu jokaikinen kerta ja miettii, kuinka onnellinen sitä onkaan. On tämä kaiken sen arvoista. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti