Huoh! Miten ihmiset oikein elävät tällä kotihoidontuella? Olen kituutellut nyt jo viisi kuukautta lähes samoilla tuloilla kuin opiskeluaikoina enkä todellakaan ymmärrä, miten lapsiperheet tulevat toimeen, kun toinen vanhempi on kotona. Toki eläminen on ihan mahdollista, jos on kotona eikä halua mennä minnekään tai ostaa mitään. Pidemmän päälle sellainen alkaa tosin olla vähän kyllästyttävää kaikille osapuolille.
Kituuttelua pitäisi kestää vielä vuoden verran, sillä tämän hetken suunnitelmissamme on, että Pirkko jää vielä elokuusta alkaen vuodeksi kotiin. Ensin hän pitää pois "isyys"lomansa ja sen jälkeen on hoitovapaalla lopun aikaa.
Menoeriä kuitenkin piisaa. Ihan täysin emme jaksa tuijotella omia seiniä, joten tämän kuun lopulla lähdemme käymään Saksassa. Kesälläkin tekisi mieli matkustaa, ettei ihan koko lomaa kykkisi kotona. Kulunut talvi on ollut autollemme epäonninen ja olemme joutuneet korjauttamaan sitä muutamaan otteeseen. Ja nyt tuulilasi pitäisi vaihtaa toistamiseen lyhyen ajan sisään. Pöh.
Ja vähän kiehtoisi mennä Lapsimessuille. Kävimme siellä viime vuonna ensimmäistä kertaa ja olihan se aika hulabaloota! Olisi kuitenkin kiva mennä katselemaan, löytyisikö sieltä Penulle ihania uusia vaatteita, vaikkei niitä olisi edes varaa ostaa. :D Liput messuille eivät valitettavasti ole myöskään ilmaisia, joten tällä hetkellä painiskelen elämääkin suuremmissa ongelmissa: mennäkö vai eikö mennä? :D Tuhlatako rahaa, jota ei sen liiemmin ole? Nää on näitä.
Firstworldproblems.
